Kissan hypertrofinen kardiomyopatia

Kissan hypertrofisesta kardiomyopatiasta

Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on kissan yleisin sydänvika. Sairaudessa sydämen vasemman kammion seinämä paksuuntuu. Myös vasenta eteiskammioläppää ohjaavat papillalihakset voivat paksuuntua. Seinämien paksuuntumisen takia sydämen vasen kammio ei pysty normaalisti laajenemaan vasemman eteisen työntäessä sinne verta. Kammio ei pysty myöskään pumppaamaan elimistöön tarpeeksi hapettunutta verta. Sairauden edetessä paine sydämen sisällä kasvaa ja nestettä kertyy keuhkoihin tai rintaonteloon.

Kissan HCM:n syytä ei tiedetä. Sairautta esiintyy tietyillä roduilla kuten maine coonilla, ragdollilla, brittiläisellä lyhytkarvalla, himalayan (persialaisen kissan värimuunnos), amerikkalaisilla lyhytkarvoilla, sfinxeillä sekä norjalaisillametsäkissoilla muita rotuja useammin.  Maine coonilla ja ragdollilla on löydetty geenimutaatio sydänsolua supistavassa proteiinissa. Vaikka tietyt rotukissat ovat sairaudelle herkempiä, voi maatiaiskissakin sairastua kardiomyopatiaan. Kissa sairastuu HCM:ään yleensä 5–7 vuoden iässä. Sairaus on yleisempää uroksilla kuin naarailla.

Oireet

HCM jaetaan oireettomaan ja oireelliseen vaiheeseen. Yli 90 %:lla oireetonta kardiomyopatiaa sairastavista kissoista kuullaan sydämestä sivuääni. Kissa on muuten kliinisesti täysin terve. Kun HCM alkaa oireilemaan, syynä on sydämen vasemman puolen vajaatoiminta, jonka seurauksena nestettä alkaa kertymään keuhkoihin ja rintaonteloon. Tyypillisiä oireita ovat akuutti hengenahdistus, jolloin kissa hengittää suu auki ja käyttää vatsalihaksiaan hengittämiseen. Rasituksen sieto on alentunut ja kissa muuttuu apaattiseksi. Yskä ei kuulu kissan sydänvian oireisiin. Oireilevista kissoista 43–77 %:lla kuullaan sivuääni sydämestä. Sydämen rytmi on usein epäsäännöllinen. Joillakin kissoilla muodostuu sydämen sisälle veritulppa. Jos veritulppa lähtee sydämestä veren mukaan muualle elimistöön, on vaarana, että veritulppa tukkii normaalin verenkierron. Tyypillinen kohta tukokselle on takajalkojen isot verisuonet. Tukoksen takia verta ei virtaa takajalkaan, jolloin jalan kudokset eivät saa happea aiheuttaen voimakkaan kivun ja mahdollisen raajan halvauksen.

Diagnoosi

HCM:n diagnoosi perustuu sydämen ultraäänitutkimukseen. Tarkan diagnoosin perusteella voidaan suunnitella hoito ja arvioida ennuste. Ultraäänitutkimuksella voidaan havaita sekä oireettomat että oireilevat yksilöt. Tyypillinen ultraäänilöydös on vasemman kammion seinämän paksuuntuminen. Seinämä voi paksuuntua myös sekundaarisesti kohonneen verenpaineen tai kilpirauhasen liikatoiminnan takia. Nämä syyt seinämän muutoksiin on aina tutkittava.

Pelkän sydämestä kuultavan sivuäänen perusteella ei voida sanoa, että kissalla on HCM. Terveillä kissoilla jopa 20–30 %:lla kuuluu sydämestä sivuääniä, vaikka ultraäänitutkimuksessa sydämessä ei ole mitään sairauteen viittaavia muutoksia.

Rintaontelon röntgenkuvan avulla arvioidaan, onko nestettä kertynyt keuhkoihin tai rintaonteloon.

Hoito

Hoidon tarve riippuu siitä, onko kissa oireeton vai oireileva. Mikään hoito ei paranna kissaa, mutta hoidon avulla estetään sairaudesta johtuvia komplikaatiota ja parannetaan kissan elämänlaatua.

Teksti: Herttoniemen eläinlääkäriasema
Lähde mainittava lainattaessa.